Voihan pissakissa eli kissan stressi ja sen ilmeneminen.
Kävikö yllättävä pissavahinko vai onko kissallasi rasittava tapa pissata juuri tiettyyn paikkaan? Yksikin väärässä paikassa oleva haiseva pissaläntti turhauttaa omistajaa ja aiheuttaa negatiivisiä tuntemuksia kissaa kohtaan. Siksi on hyvä tiedostaa poikkeavan virtsakäyttäytymisen syyt ja tunnistaa oireet. Kissojen virtsaongelmat ovat hyvin monisyiset, kuten tulen seuraavaksi kertomaan. Aloitan kuitenkin kertomalla kissasta lajina, jotta ongelmakäyttäytymisen syitä on helpompi hahmottaa.
Kissa on itsenäinen ja yksinäinen. Kissalle ei ole lajityypillistä elää usean lajikumppaninsa kanssa, etenkään jos ne eivät ole sukua sille. Toki suurin osa kissoista tottuu myös vieraisiin lajikumppaneihinsa ja voi jopa nauttia toisten lajikumppaniensa seurasta.
Kissa on saalistaja, mutta myös saaliseläin. Se ei näytä heikkouksiaan eikä sairastumistaan, vaan vetäytyy herkästi piiloon. Kissa kokee vihamielisen käyttäytymisen ja konfliktit stressaavaksi. Luonnossa kissa saalistaa ja syö yksin. Luonnonkissa liikkuu ja saalistaa öisin, päivisin se nukkuu.
Kissa haluaa selkeät päivärutiinit ja toivoo ympäristönsä pysyvän muuttumattomana (mm. ruoka-, lepo-, ja wc-paikan sijainti).
Jos epäilet kissan olevan stressaantunut
Jos kissan virtsakäyttäytyminen muuttuu on syytä miettiä, onko jokin kissan elämässä/ ympäristössä muuttunut. Kissa ei ”kosta” tai kyräile, kuten joskus kuulee sanottavan.
Ensimmäiseksi on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja poissulkea fyysiset virtsatiesairaudet, niistä yleisin FIC eli kissojen idiopaattinen kystiitti (Feline idiopathic cystitis). Toiset kissat on alttiimpia virtsaoireilulle, kuin toiset. Idiopaattinen kystiitti eli virtsarakon tulehdus, on yleisempää nuorilla kissoilla ja se on useimmiten steriili (ei bakteerikasvua virtsassa). Sille altistavaksi syyksi on epäilty nimenomaan kissan kokemaa stressiä. FIC- kissoilla virtsarakon seinämä on epänormaali ja rakossa oleva virtsa pääsee tihkumaan limakalvon läpi ärsyttäen rakon seinämää, mikä ilmenee kipuna ja useasti myös verivirtsaisuutena. Kipuilu taas näkyy lisääntyneenä laatikolla ravailuna, koska rakko on venyessään herkkänä. Jotkut kissat myös mouruavat pissatessaan. Alttius FICille ja stressiperäisille virtsavaivoille on perinnöllinen.
Kollikissat ovat virtsateidensä ahtaan anatomian vuoksi alttiimpia tukoksille. Tukos muodostuu virtsaputken päähän limasta ja verestä sekä virtsassa olevasta sakasta. Toisinaan virtsassa on myös kiteitä, joista voi muodostua kiviä. Virtsakidetauti ei kuitenkaan välttämättä ole suoraan yhteydessä kystiittiin.
Jotkut kissat pissaavat ”vääriin paikkoihin”, vaikkei niillä kaikista tutkimuksista huolimatta todeta virtsatiesairautta. Silloin voidaan puhua psyykkisestä syystä, stressistä, joka ilmenee ongelmakäyttäytymisenä. Kissan kokema stressi on aina yksilöllinen. Syy stressiin voi olla mitättömän pieni tai huomattavan iso.
Syyt laatikon ulkopuolelle virtsaamiselle voivat olla mm. suoraan wc-laatikkoon liittyvät:
– Epämiellyttävä hiekka, varpaiden välissä pahalta tuntuvat rakeet tai voimakas haju, epäpuhdas laatikko
– Laatikolla asioidessa koettu kipu tai pelko voivat yhdistyä virtsaamiseen tai ulostamiseen.
– Laatikko voi olla sijoitettu paikkaan, jossa ei ole riittävää vessarauhaa.
– Laatikko koetaan epämiellyttäväksi sen koon, katollisuuden tai katottomuuden vuoksi.
– Iäkkään kissan liikuntaelinsairauksissa pääsy laatikolle voi vaikeutua. Kipuilu, nivelrikko voivat vaikeuttaa laatikolla asiointia.
– Laatikoita on kissamäärään nähden riittämätön määrä, suositus laatikko/ kissa + yksi
Muita syitä kissan stressille voivat olla:
– Ympäristömuutokset esim. muutto, huonekalujen siirtyminen, remontti kotona tai naapurissa, julkisivuremontti ja siihen liittyvä meteli, kissakaverin tai perheenjäsenen poismeno tai uusi kissa/ vauva/ omistajan puoliso, muutokset kissan päivärutiineissa, liiallinen yksinolo, liiallinen seurustelu ja kyläilyt, uusi hoitaja jne.
Yleisiä ohjeita:
– Laatikko on hyvä olla mahd. syrjäisessä paikassa, jossa riittävä wc- rauha. Kuitenkin lähellä paikkaa, jossa kissa viettää paljon aikaa. Iäkkäälle kissalle mahd. matalareunainen ja laakea laatikko. Laatikkoa ei sijoiteta lähelle lepo- ja ruokailupaikkaa. Herkissä tassunpohjissa parhaalta tuntuu pienirakeinen, pyöreä ja hyvinpaakkuuntuva mikrohiekka. Joillekin kissoille paras wc- laatikon täyte on puupelletit tai paperisilppu.
-Ruokailu ja vesi: Usean kissan taloudessa on hyvä olla tarjolla useampi ruokapaikka, johon ei tarvitse jonottaa ja josta ei tarvitse taistella. Etenkin juomapaikkoja on hyvä olla useampia, sillä elimistön kuivuminen lisää virtsatieongelmien todennäköisyyttä virtsan konsentroitumisen myötä.
– WC: Luonnollisin wc- laatikko on laakea, iso ja katoton. Siinä on useampi poistumisreitti ja se sijaitsee rauhallisessa paikassa. Monikissatalouksissa wc-terrorisoinnin välttämiseksi suositeltava sijoittaa laatikoita useaan paikkaan.
– Raapiminen: Kissa haluaa raapia huoltaakseen kynsiään ja merkatakseen reviiriään. Raapimispuun on oltava tukeva ja niin korkea, että kissa raapiessaan voi suoristaa selkänsä.
– Lelut: Kissalla on hyvä olla kevyitä ja kissan mielestä mielenkiintoisia leluja. Narulelut ovat turvallisia vain omistajan valvonnassa. Leluja on hyvä kierrättää, jotta mielenkiinto leikkimiseen pysyy yllä.
– Lepo: Kissalle on taattava rauhallinen paikka mahd. korkealta, kaappi tai kiipeilypuu, jolta näkee koko huoneen poikki. Jokaisella perheen kissalla on oltava oma lepopaikka, josta ei tarvitse taistella.
MEMO (Multimodal enviromental modification) on tapa, jolla kissan elinympäristö tehdään mahdollisimman lajityypilliseksi ja stressittömäksi. MEMOlla pyritään välttymään turhautumiselta ja sen aiheuttamalta häiriökäyttäytymiseltä. Ideaalitilanteessa jokaisen kissan elinympäristö on riittävän virikkeellistä ja stressitöntä taatakseen kissan lajityypillinen käyttäytyminen. Toisinaan MEMOn lisäksi vaaditaan myös eläinlääkärin määräämää stressiä sekä kipua lievittävää lääkehoitoa. Lääkitys on kuitenkin tilapäinen ratkaisu, jonka tavoite on auttaa toipuminen alkuun. Lisäksi ongelmakäyttäytymisen tueksi kannattaa ehdottomasti ottaa Feliway- feromonivalmisteet sekä tarvittaessa stressiä hillitsevät lisäravinteet.
Julkaisussani on otteita eläinlääkäri Teija Viita-Ahon artikkelista, julkaistu eläinlääkärilehdessä 6/2018.
Haluaisin tähän loppuun sanoa, että ymmärrän jokaista turhautunutta omistajaa, joka taistelee sängyille ja sohville pissaavan kissakaverinsa kanssa ja josta tuntuu, että keinot loppuvat. Ennen lopullisia päätöksiä kannattaa kuitenkin aina puhua eläinlääkärille, josko löytyisi vielä jotakin kokeiltavaa.