anaalit, anaalirauhanen, peppu, koira, tulehdus, tukos, hoito, eläinlääkäri

Anaalirauhaset

Nyt on paljon peppuasiaa tiedossa, eli seuraavaksi tietoisku anaalirauhasista.

Aika usein kuulee minkä tahansa käynnin yhteydessä, “voitko katsoa vielä ne anaalirauhaset?” Yleensä kysyn, onko asiakkaalla jokin erityinen syy ja kerron olevani sitä mieltä, ettei niitä pääsääntöisesti tarvitsisi rutiinisti ronkkia lainkaan ja ne saisivat olla siellä ihan rauhassa.

Mikä on anaalirauhanen?

Anaalirauhaset sijaitsevat koiran ja kissan sekä muiden petoeläinten/ lihansyöjien peräaukon molemmin puolin noin kello neljän ja kahdeksan kohdalla. Anaalirauhaset ovat hajurauhaset ja ne tyhjenevät normaalisti ulostaessa. Siihen vaaditaan riittävän kiinteä uloste, eli sopiva rutistus kakatessa. Ne voivat myös tyhjentyä levossa, pelosta tai innostuessa.

Eritettä muodostavana rauhasena niiden kudos on herkkää, jolloin väkisin painelu tai puristelu voi vaurioittaa anaalirauhasta pysyvästi. Arpeutunut anaalirauhanen ei enää toimi normaalisti, eikä tyhjene itsekseen. Siis noidankehä.

Joillakin yksilöillä ja roduilla näyttäisi olevan enemmän ongelmaa anaalirauhasten kanssa kuin toisilla. Tämä johtuu todennäköisesti osaksi myös anatomisista syistä, mm. liian ahtaat anaalirauhastiehyeet, joita pitkin erite normaalisti poistuisi anaalirauhaspussista ulostamisen yhteydessä. Myös mm. ripuli, ylipaino, vähäinen liikunta, sopimaton ruokavalio altistavat anaalirauhasongelmille. Toisilla taas anaalirauhaserite on paksuhkoa tahnaa. Eritteen haju on ehkä eniten kuvailtavissa sanalla kalaisa tai rautaisa, useimmiten asiakkaat kuvaileekin sitä yksimielisesti “ällöttäväksi”. Eritteen laatu sekä ulkonäkö vaihtelee paljon yksilöllisesti, se voi olla kaikkea väliltä keltainen- tummanruskea/ harmaa.

Anaalirauhassairaudet ja niiden oireilu

– tukos ja/tai tulehdus:
Mikäli anaalirauhasen tyhjeneminen estyy, erite pakkautuu ja kiinteytyy. Aiheuttaa paineentunnetta peräaukon seudulla, voi myös kutista. Lievässä tapauksessa aiheuttaa lisääntynyttä “pyllyhiihtoa”, nuolemista, kirputtelua tai levottomuutta. Edetessään muuttuu kivuliaaksi, tulee turvotusta, punoitusta, epänormaalia hännän asentoa, liikkumishaluttomuutta, jopa ontumaa tai heikkoutta takavartalossa. Pakkautuessaan anaalirauhanen voi puhjeta, jolloin kyseessä on

-fisteli:
Rauhanen jatkaa eritteen kehittämistä, vaikka erite ei purkautuisikaan normaalisti. Tämä tarkoittaa, että rauhanen paisuu, turpoaa, kipeytyy, sekä lopulta puhkeaa peräaukon viereltä ihon läpi. Yleensä tässä vaiheessa viimeistään potilas on niin tuskanen, tai omistaja huomaa verensekaista eritettä lattialla/ peräaukon ympärillä ja hakeutuu lääkäriin. Ensihoito on huuhtelu ja nuolemisen esto, paikallishoito sekä kipulääkitys.

Painotan, että vaikka kyseessä olisikin tulehdus, on suun kautta annettujen antibioottien pääsy anaalialueelle melko vaadimaton ja konsentraatio kudoksissa riittämätön, eli fistelinkin tärkein hoito on tiehyeiden avaaminen huuhtelulla (vaatii yleensä sedaation kivun vuoksi). Nykyään Evirankin viralliset mikrobilääkesuositukset suosittelevat anaalirauhastulehdusten paikallishoitoa ilman mikrobilääkitystä! Antibiootit käyttössä tapauskohtaisesti ja tarvittaessa vain herkkyysmäärityksen perusteella.

Anaalirauhasten tyhjennys ei kuulu koirien rutiinihoitotoimenpiteisiin kuten kynsien leikkaus, tai turkin säännöllinen trimmaus. Siksi meillä Grroomissa trimmaajat eivät niitä enää nykyään rutiinisti trimmauksen yhteydessä suoritakaan. Trimmaaja ei ole myöskään ongelmatapauksissa oikea taho arvioimaan, onko anaalirauhanen hoitoa vaativa vai ei. En voi suositella niiden säännöllistä puristelua kenellekään, ellei siihen ole painavaa terveydellistä syytä. Uloste kannattaa pitää kiinteänä laadukkaalla ruokavaliolla, riittävällä kuidulla ja terveet anaalirauhaset hoitavat itse itsensä. Silloin kun lemmikki ne rentoutuessaan tyhjentää siihen lempimatolle, kannattaa huokaista helpotuksesta kun ne tyhjenevät niin vaivattomasti 🙂

Olipa pyllystä koko tarina.

Ekinokokkoosi

Ekinokokkoosi

Haluaisin käyttää tovin aikaanne kertoakseni teille ekinokokkoosista.
Siitä sanahirviöstä, jota vastaan “tyhmä Evira” vaatii matkustavilta eläimiltä aina vaan sen “pirun matolääkityksen” ja jonka vuoksi “rahanahneet eläinlääkärit” myyvät “ihan turhaan” kalliita leimoja.
Haluan kertoa siitä oudosta loisesta, josta moni ei tiedä tai tieto on virheellistä.
Tässä vuosien saatossa on käynyt ilmi, että moni omistaja kokee heisimatolääkityksen matkustaessa pakolliseksi pahaksi, joksikin turhaksi byrokratiaksi ja silmiä pyöritellen kysyy, saisiko vaan pelkän leiman.

Mikä on ekinokokkoosi?

Aina välillä kuulen myös ulkomaisten kollegojen vähättelevän lääkityksen tarvetta antamalla matkustaville passiin pelkän leiman “turhan” matolääkkeen sijasta. Heitä en voi auttaa tai opettaa, mutta voin valistaa Suomalaisia omistajia, jotka toivottavasti osaavat jatkossa vaatia sen matolääkkeenkin.
Mikä on Echinococcus, ekinokokkoosi, “se joku heisimato”?
Ekinokokit ovat heisimatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia. Ekinokokkoosi on Echinococcus-suvun heisimatojen toukkamuotojen aiheuttama ihmiselle vaarallinen tauti. Niin… ihmiselle vaarallinen.

Ekinokokkiheisimatojen elämänkiertoon kuuluu pääisäntänä petoeläin (esim. koira, susi tai kettu) ja väli-isäntänä kasvinsyöjä (esim. lammas, nauta, poro, hirvi, sika, myyrä), jonka pääisäntä joutuu syömään saadakseen tartunnan. Pääisäntä on oireeton ja väli-isännälle muodostuu kystia sisäelimiin ja keuhkoihin.
Väli-isäntä saa tartunnan syödessään munilla saastunutta ruokaa tai juodestaan pääisännän ulosteilla saastunutta vettä.

Valitettavasti ekinokokin väli-isäntänä voi olla myös ihminen. Ihminen voi saada tartunnan koirasta, jonka turkkiin joutuneet madonmunat voivat päätyä käsien kautta ihmisen suuhun. Tartunta voidaan saada myös koiran, ketun, supin jne. ulosteilla saastuneista elintarvikkeista (metsämarjat, sienet jne.).
Ihmiselle ekinokokkoosi on hengenvaarallinen, sillä se aiheuttaa nestetäyteisiä kystia maksaan ja muihin sisäelimiin sekä keuhkoihin. Kystat syrjäyttävät toimivaa kudosta ja kystan puhkeaminen voi pahimmillaan johtaa ihmisen kuolemaan.

Itämisaika on vuosia ja rutiinidiagnostiikkaa loisen osalta ei tehdä. Oireetkin ovat kovin epämääräisiä, kuumetta, vatsakipua, yskää, ihottumaa…
Siinä syy, miksi Evira ja Suomen eläinlääkärit vaativat matkustaville todistetusti silmiensä alla annetun loishäädön ja iskevät passiin leiman, ikäänkuin kiitokseksi omistajan tunnollisuudesta.
Suomessa esiintyy hirviekinokokkia, eli sen osalta peli on jo menetetty. Myyräekinokokkia ei vielä esiinny ja sen tulo Suomeen pystytään estämään tunnollisella koiraeläinten loishäädöllä ennen Suomeen paluuta.

Kiitos niille, jotka jaksavat lukea päivityksen loppuun ja jakavat sitä myös muille tiedoksi.
Lisätietoa Ruokaviraston sivuilta: https://www.evira.fi/…/usealle-elainlajille-yht…/ekinokokit/

Eläimen kutina

Eläimen kutina

Kutina?!
Eläin raapii itseään? Nuolee? Hankaa ja kieriskelee ja ravistaa itseään? Karvattomia alueita? Ihovaurioalueita? Punoitusta, haavoja?
Nämä oireet voivat kieliä yleisestä oireesta, kutinasta. Kutina ei ole sairaus, se on merkki allaolevasta ongelmasta.
Koiran kutina voi olla omistajan hermoa raastavaa minuuttien ja tuntien rapsutusta ja yöllistä lutkutusta, johon omistaja hakee apua jo ainoastaan saadakseen itse nukuttua.
Kissan kutina ei ole yhtä selkeä, sillä kissat nuolevat ja raapivat itseään usein piilossa ja huomaamme vain joko haavoja tai katkenneita karvoja/ karvattomia alueita. Me kaikki tiedetään kuinka ikävää on jonkun sellaisen alueen kutina, johon me emme yllä itse raapimaan. Iho on meidän suurin elin ja sen hyvinvointi on tärkeä koko elimistön hyvinvoinnin turvaamiseksi, siksi kutinan syy on aina hyvä selvittää.

Mistä eläimen kutina voi johtua?

Kutinalle voi olla useita syitä ja niiden selvittäminen voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Syyt eivät koskaan ole yksiselitteisiä ja niillä voi olla monta samanaikaista osatekijää. Karkeasti kutinan aiheuttajat voidaan jakaa loisiin, tulehduksiin, allergisiin sairauksiin ja muihin syihin.

Loiset:
Eläinten iholla voi olla monenlaisia loisia joista yleisimmät ovat syyhypunkki, täit, korvapunkit, hilsepunkit ja sikaripunkit. Täit iholta huomaa melko selkeänä mustana pisteenä mutta muiden tunnistamiseen tarvitaan eläinlääkäri ja mikroskooppi. Usein loiset aiheuttavat iholla toissijaisen tulehduksen, joka lisää kutinaa entisestään.

Tulehdukset:
Tulehduksia aiheuttavat iholla sekä hiivat että bakteerit, toisinaan myös sienet. Kutinaa aiheuttavat bakteerit ovat yleensä osa ihon omaa mikroflooraa, joiden määrä on lisääntynyt tasapainon järkyttyä. Lisäksi iholla elää ns. opportunistisiä hiivoja, jotka kuuluvat iholle mutta oikeanlaisten olosuhteiden saavuttua aiheuttavat lisääntyessään oireita. Bakteeri- ja hiivatulehdukset aiheuttavat useimmiten samanlaista ihopunoitusta, eikä niitä voi erottaa ilman mikroskooppia. Lisäksi tulehtuneella iholla voi olla näppylöitä ja märkäisiä alueita. Myös korvatulehdus on vain yksi oire iho-ongelmasta, se ei oikeastaan ole sairaus itsessään. Iholla voi pahimmillaan olla myös moniresistentti bakteerikanta. Paljon antibioottikuureja syöneet koirat ovat alttiimpia antibioottiresistenssin kannan kehittymiselle.

Allergiat ja atopia:
Lisäksi kutinaoireita aiheuttavat allergiat ja atopiat. Allergioita voi olla mm. ruoka-aineyliherkkyys, lääkeaineallergia, kontaktiallergia sekä atopia eli allerginen reaktio ympäristöallergeeneille kuten siitepölyt, kodin pölypunkki, kuivamuonien varastopunkit jne. Atooppinen kutina voi olla kausiluontoista tai jatkuvaa. Allergioille sekä atopialle on perinnöllinen alttius. Allergisen ja etenkin atooppisen koiran iho ei toimi normaalin suojamuurin tavoin, vaan se reagoi poikkeavasti normaalille ympäristölle. Siksi se on myös herkempi, ei kestä mm. kosteutta ja kuivuu helposti.

Muut syyt:
Joskus toissijaista kutinaa aiheuttavat myös muut sairaudet, esim. kilpirauhassairaus, Cushingin tauti ja kaikki mahdolliset erikoisemmat ihosairaudet, joiden diagnoosi vaatii lähes aina koepalan.

Diagnostiikka

Diagnoosiin pääsy tapahtuu poissulkemalla todennäköisiä syitä. Eläinlääkäri ottaa yleensä iholta solunäytteitä ja tarvittaessa myös raape- ja karvanäytteitä. Ruoka-aineyliherkkyyttä epäiltäessä aloitetaan yleensä erikoisruokavalio, jossa pyritään valitsemaan täysin uudet raaka-aineet, koska silloin todennäköisyys allergiselle reaktiolle on pienimmillään. Joskus voidaan tarvita myös allergiatestejä tai koepalaa. Diagnoosiin pääseminen vaatii yleensä kärsivällisyyttä ja valitettavasti myös useampia kontrollikäyntejä eläinlääkärissä.

Eläimen kutinan hoito

Kutinaan on olemassa oireenmukainen hoito, joka hillitsee kutinaa. Tärkein ja pitkällä tähtäimellä parhaiten onnistuvin hoito on alkuperäisen syyn selvittäminen ja hoitaminen. Kutinan ja ihon punoituksen hoito EI ole antibiootti, ellei syy ole ihon syvä bakteeritulehdus, josta on otettu viljely ja todettu aiheuttajabakteeri sekä antibioottiherkkyys. Lisäksi annetaan loishäätö tarvittaessa. Ennen kaikkea kutinaa hillitsee kuitenkin parhaiten paikallishoito. Ihon aktiivinen ja säännöllinen puhdistus ja shampoopesut sopivalla pesuaineella, kosteutus tarvittaessa, rasvahappolisät iholle tai suun kautta sekä tulehduksissa paikallispuhdistus antiseptisellä ja lisävaurioiden esto suojaamalla tai kaulurilla, jotta haavainen iho pääsee paranemaan. Tärkein hoito ei ole eläinlääkärin antama lääke, vaan omistajan tekemä kotihoito. Omistaja on avainasemassa kutisevan ihopotilaan hoidossa!

Mikäli eläimesi kutisee, sillä on toistuvia iho-ongelmia tai krooninen ihotulehdus, ota yhteys eläinlääkäriin! Näin saadaan eläimesi ja sinunkin elämänlaatua parannettua jatkuvaa syyhyämistä hillitsemällä! Parasta kutisevalle eläimelle on löytää ihoon perehtynyt ja aiheesta intohimoinen eläinlääkäri, joka jaksaa puhua, selvittää ja pitää hyvää seurantaa potilaasta. Ymmärrän aina kutisevan eläimen omistajan tuskan, sillä olen itsekin läpikäynyt tämän tien omien eläinteni kanssa. Koitan tukea omistajaa tässä joskus pitkässäkin projektissa parhaani mukaan, jotta hoitomotivaatio pysyisi.