korvapunkki, otodectes cynotes, kissa, korva, kutina, vaikku, korvatulehdus, loinen

Korvapunkki (Otodectes cynotis) on pääsääntöisesti kissan loinen, mutta tarttuu myös koiriin ja toisinaan on tavaittu myös fretin korvassa. Se on alle 0,5mm kokoinen loinen, pieni kaveri siis, vaivoin paljain silmin erotettavissa. Yleensä se on kuitenkin turvassa korvaeritteen sisällä, eli ei näyttäydy helpolla.

Korvapunkki ei tartu ihmiseen, mutta voi tilapäisesti oleillessaan aiheuttaa lievää kutinaa ja ihottumaa myös herkän ihmisen iholla.
Korvapunkki syö kuollutta ihokudosta ja aiheuttaa yleensä voimakasta kutinaa sekä kuivaa, tummaa, kahvinporomaista eritettä. Korvassa voi olla läsnä jopa 1000 korvapunkkia. Lisäksi korvapunkkeja on tutkimuksissa löytynyt myös muualta kissan turkista. Tartunnan toteaminen vaatii yleensä korvaeritteen mikroskooppitutkimuksen ja toisinaan punkki voi olla hankala saada kiinni, vaikka tartuntaepäily on selkeä. Pitkälle edennyt korvapunkkitartunta voi altistaa korvakäytävän sekundääriselle tulehdukselle.

Miten korvapunkki tarttuu?

Korvapunkki tarttuu eläimestä toiseen suhteellisen helposti, joten kaikki suorassa kontaktissa olevat/ olleet eläimet on hoidettava samalla kertaa. Myös vielä oireeton kissa on hoidettava, sillä se voi levittää tartuntaa.
Korvapunkki kehittyy munasta aikuiseksi noin kolmessa viikossa. Aikuinen korvapunkki elää noin 2 kuukautta, jonka aikana se lisääntyy useita kertoja. Korvapunkki pärjää ympäristössä ilman isäntäeläintäkin, erään tutkimuksen mukaan jopa noin 12-17 vuorokautta. Tämä tarkoittaa, että myös takaisintartunta on mahdollinen.

Korvapunkin hoito

Korvapunkin häätö tapahtuu apteekista ilman reseptiä saatavilla Otita Para tipoilla tai eläinlääkärin määräämillä reseptilääkkeillä. Sen verran täytyy Otita Parasta mielipiteeni sanoa, että olen melko skeptinen sen tehon suhteen. Valitettavasti yksikään tapaamani korvapunkkitartunnan saanut kissa ei ole vielä tervehtynyt omistajan hoidettua sitä Otita Para kuurilla tai useammalla, vaan ovat järjestäen vaatineet eläinlääkärin määräämän reseptilääkekuurin, toistuviakin. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni ja henkilökohtainen kokemukseni, eli voihan olla että niitä pelkällä kotihoidolla tervehtyneitäkin on, eivät ole siten tarvinneet eläinlääkärin apua. Kerro toki kommenttikenttään mulle ja muillekin, jos olet saanut todetun (ei epäillyn) korvapunkkitartunnan hoidettua vain vapaakaupan tipoilla.

Hoitaminen voi olla vaivalloista ja joskus tarvitaan useampi loishäätökuuri. Kontrollit ovat tärkeässä asemassa häädössä. Toisinaan korvia on jouduttu jopa huuhtelemaan anestesiassa, ennen kuin korvapunkkiperhe on vihdoin suostunut muuttamaan.

Mikäli kurkkaat nyt kissasi korviin ja epäilet korvapunkkitartuntaa, ota yhteys eläinlääkäriin diagnoosin ja asianmukaisen hoidon varmistamiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.