Eläinlääkäripelko? Jännittääkö eläin eläinlääkärissä? Mikä on eläinlääkäripelko ja mitä sille voi tehdä?
Pelko on tunnereaktio uhkaavaan tilanteeseen. Sen tarkoitus on varoittaa vaarasta. Paino sanalla tunnereaktio, eli pelolle ei välttämättä aina löydy järkisyytä.
Pelko on hyvin yksilöllinen ja monimuotoinen, jokaisella eläimellä se on omanlaisensa tasoinen ja monisyinen tunne. Se voi olla yleinen epävarmuus vierasta ihmistä kohtaan tai syntyä eläimen aiemmasta epämiellyttäväksi kokemasta tilanteesta. Se voi liittyä käynnillä esiintyviin ihmisen ja eläimen välisiin jännitteisiin, eli ns. ”henkilökemiöihin”, eläimen turhan rajuun kohteluun tai painostavaan käsittelyyn. Se voi liittyä käyntiä edeltävän matkustamisen aiheuttamaan pelkoon tai pahoinvointiin. Eläinlääkärin vastaanotolla voi myös olla ”outoja” tai voimakkaita, vieraita hajuja ja lisäksi eläimet haistavat myös muiden aiemmin tilassa olleiden eläinten pelkoferomoneja.
Erilaiset eläinlääkäripelot ovat todella yleisiä ja niihin kannattaa aina suhtautua tilanteen vaatimalla vakavuudella, sillä niillä on taipumus pahentua ajan, iän ja huonojen kokemusten myötä.
Joskus eläimen pelko on selkeästi tunnistettava, joskus eläin antaa vain pieniä mikroeleitä, tai käyttäytyy jopa nurinkurisen riehakkaasti.
Yleisemmin tunnistettuja kissan ja koiran pelkoon viittaavia käyttäytymismalleja ovat:
– Pakeneminen – eläin väistää, pyrkii poispäin tai pakenee. Tämä on myös haluttomuus pysyä poissa jännittävän asian/ henkilön läheltä.
– Jäätyminen – Pysähtelyä, istahtelua, matalaksi käymistä, hidasta liikkumista tai jähmettymistä. Lihakset ovat jäykkänä ja ilme jännittynyt. Voidaan toisinaan erehtyä luulemaan rennoksi mielentilaksi.
– Hyökkääminen – Hyökkäys on paras puolustus. Eläin hyökkää kohti pelottavaa. Koira voi haukkua, murista, yrittää purra tai valehyökätä. Kissat sähisee ja sylkee, voivat hyppiä päin.
– Levottomuus – Sählääminen, hihnassa vetäminen, ns. poukkoilu, ääntely, läähättäminen, keskittymisvaikeudet. Sisältää myös usein rapsuttelua, vinkumista, maiskuttelua. Myös hännän jahtausta ja tassujen puremista.
– Mielistely – Flirttaus. Hyvin vaikea tunnistaa pelkokäytökseksi. Esiintyy etenkin ylisosiaalisilla eläimillä kuten noutajat. Eläin hakeutuu häntä heiluen jännittävän henkilön luokse, voi hyppiä päin tai hangata itseään kohdetta vasten. Voi olla korostuneen ystävällinen ja mielistelevä esim. riitatilanteessa tai omistajan toruessa eläintään sekä koirien välisissä jännitteissä. Voi pyrkiä myös nuolemaan kasvoja tai toisen koiran huulia.
Pienemmät epävarmuuseleet ovat mm. nopeutunut hengitys ja läähätys, kuolaaminen, lipominen, maiskuttelu, kiristyneet kasvojen ja huulten lihakset, kireät suunpielet, laajentuneet pupillit ja ns. whale-eye/ valaan katse eli korostuneesti näkyvä silmänvalkuainen, vapinat ja tärinät, hännän matala ja jäykkä asento, korvien matala ja taaksepäin suuntautunut asento, sivusilmällä pälyily ja poispäin katsominen, poispäin nojautuminen.
Pelon hallinta?
Pelon hallintakeinot ovat yhtä yksilölliset ja monimuotoiset, kuin pelkoa kokevan eläimen tunnekirjo. Karkeasti pelkoa voidaan eläinlääkärissä hallita hyvällä eläimenlukutaidolla, turvallisilla käsittelytavoilla, koulutuksella ja lääkkeillä. Pelkoa voidaan ilmiselvän eli hyvien kokemusten ja lääkkeiden lisäksi hallita myös koulutuksen antamilla apukäytöksillä.
Pelkopotilaan yksi tärkein pelkoa hillitsevä asia on positiivisten kokemusten lisäksi tilanteen ja rauhallisen käsittelyn ennakoitavuus, eli eläimen ymmärrys siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Pelkopotilaan koulutuskäynti
Ennalta suunnitellulla pelkopotilaan koulutuskäynnillä potilas saa tutustua eläinlääkärin vastaanottotilaan omaehtoisesti, sille suunnitellaan yksilöllinen kirjallinen koulutussuunnitelma erilaisista omaehtoisista käsittelytavoista, esim. positiiviseksi rakennettu kuonokoppa, kohdealustat, leukatarget (ns. head rest), käsittelyä ennakoivat sanalliset vihjeet, siedätys kiinnipitoon ja koskemiseen.
Ole rohkeasti eläimesi edunvalvoja. Kieltäydy painiotteluista ja kohtuuttomasta pakottamisesta myös eläinlääkärissä. Kaikkea ei tietenkään eläinlääkärissäkään voi tai ehdi tehdä omaehtoisesti, eli jos pelko on suuri ja ennakointi + koulutus eivät vielä ole tuottaneet tulosta, valitse pakon ja painin sijasta rauhoituspistos, jottei eläimen tarvitse pelätä.
Pelkoa on aina helpompi ennakoida kuin hoitaa.