Eläimen akupunktio

Mikä on akupunktio?

Akupunktio on tuhansia vuosia vanha kiinalainen vaihtoehtohoito länsimaiselle lääketieteelle. Se on perinteinen itämainen hoito, jossa potilaan oireita tai sairauksia hoidetaan pisteitä painamalla tai pistämällä ns. akupisteisiin ohuita, teräviä neuloja. Nykyään akupunktiota käytetään enenevissä määrin myös länsimaisen lääketieteen rinnalla, etenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Akupunktiosta on jonkun verran myös lupaavia tutkimustuloksia ja ihmislääketieteessä se on hyväksytty myös joidenkin sairauksien Käypä hoito- suosituksiin.

Akupunktio perustuu elimistön omien kipua ja sairauksia lievittävien mekanismien herättelyyn. Se lisää paikallisesti verenkiertoa ja tulehdusvälittäjäaineiden vapautumista. Akupisteet sijaitsevat yleensä hermojen ulostuloaukkojen ja päätelevyjen alueella. Akupunktio lisää myös kehon omaa endorfiini- ja enkefaliinituotantoa, aiheuttaen hyvänolontunteen. Hoitomuotona akupunktiolla ei pääsääntöisesti ole lainkaan haittavaikutuksia. Tiineiden ja syöpäsairaiden eläinten akupunktio on kuitenkin hyvä tehdä erityisellä varovaisuudella.

Miksi akupunktio?

Akupunktio sopii sellaisenaan tai lääkehoidon rinnalle, esim. osana kokonaisvaltaista lihas- tai kehonhuoltoa. Mielestäni tehokkain apu akupunktiosta on länsimaisen lääkehoidon tukena ja parhaan hoitovasteen saavat yleensä kipupotilaat.

Yleisimpiä vaivoja, joihin akupunktiota käytetään ovatkin tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuten nivelrikko, lihasjumit ja hermopinteet, jännesairaudet. Hoitovaste tuki- ja liikuntaelinsairauksissa on parhaimmillaan jopa 70-90%. Tuloksia on saatu myös mm. välilevysairauksien hoidossa, epilepsiassa sekä harvinaisemmissa ongelmissa esim. hormonaaliset sairaudet (kiimankiertohäiriöt, yliseksuaalisuus, eturauhassairaudet), stressi ja käytösongelmat, ihosairaudet sekä allergia ja kutina.

Akupunktio auttaa myös palautumaan urheilusuorituksista, eli se on dopinvaroajaton vaihtoehto työ- ja kilpailukoirille.

Akupunktio lemmikeillä

Akupunktiohoidon aloittaminen ei vaadi tarkkaa olemassaolevaa diagnoosia, mutta mitä tarkemmin ongelma on kartoitettu, sen täsmällisemmin akupunktiota voi kohdentaa oikeisiin akupisteisiin. Siksi oireiden syy on hyvä yrittää selvittää ennen hoidon aloittamista.

Ensimmäisellä akupunktiokäynnillä käydään läpi lemmikin oireet, mahd. diagnoosi, lihasjumit ja triggerpisteet, paikalliset lämpötilaerot jne, lisäksi muut sairaudet, lääkkeet jne.

Neulat laitetaan yleensä seisovalle eläimelle. Neulojen laittaminen ei yleensä satu, mutta joskus jonkun akupisteen stimulointi voi tuntua hetken epämiellyttävältä. Suurinta osaa akupunktiopotilasta ei rauhoiteta hoitoa varten, vaikka näitäkin potilaita löytyy. Huom! Kissatkin kestävät akuneulojen laittoa yllättävän hyvin!

Neulojen pistämisen jälkeen potilas saa käydä lepäämään 20-40minuutin ajaksi. Akuneulojen kanssa voi liikkua ja asettua makaamaan, ilman pelkoa neulan aiheuttamista vaurioista tai eläimen kokemasta kivusta. Monet lemmikit rentoutuvat ja tulevat uneliaaksi neulastimulaatiosta, mikä johtuu elimistössä vapautuvista endorfiineistä.

Akupunktiohoidon jälkeen eläin voi olla normaalia väsyneempi. Ensimmäisen kerran jälkeen ei välttämättä huomata suurta eroa entiseen. Harvoin voi potilas olla myös jopa hieman kipeämpi neulahoidon jälkeen, mutta tämä on ohimenevää eikä yleensä toistu seuraavalla akupunktiokerralla.

Kuinka usein akupunktiota annetaan?

Yleisin akupunktiohoitosarja mm. kroonisille kipupotilaille on 3-4 kertaa viikon välein, jonka jälkeen hoitokertoja harvennetaan tapauskohtaisesti ja hoitovasteen mukaan pari kertaa- kerran kuussa, tai jopa harvemmin annettavaksi. Jos neljän hoitokerran jälkeen ei saada hoitovastetta, hoito yleensä lopetetaan. Akuuteissa sairauksissa, esim. välilevytyrät voidaan akupunktiohoitoa antaa jopa parin-kolmen päivän välein.

Miksi akupunktio eläinlääkärin antamana?

Akupunktiota voi Suomessa antaa kuka vaan. Siihen ei vaadita edes koulutusta. Eläinlääkärin antamana etu muihin tahoihin on kuitenkin kyky arvioida eläimen kokonaisterveydentilanne ja käyttää akupunktiohoidon rinnalla tarvittaessa myös länsimaista diagnostiikkaa ja mahdollisia lääkkeitä. Suomessa on myös akupunktioon erikoistuneita eläinlääkäreitä, he ovat käyneet kansainvälisen akupunktiokurssin ja saavat käyttää titteliä CVA (Certified Veterinary Acupuncturist). Jotkut vakuutusyhtiöt korvaavat eläinlääkärin antaman akupunktiohoidon, mutta tämä on hyvä tarkistaa omalta vakuutusyhtiöltä.

Eläinlääkäri Renate Jäätes on suorittanut eläinakupunktion peruskurssin Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisessa tiedekunnassa v. 2019 ja antaa akupunktiohoitoa lemmikeille sekä kotikäynneillä, että vastaanotollaan Espoon Haukilahdessa.

Eutanasia kotona

Eutanasia

Eutanasia eli eläimen lopetus on eläimen nukuttaminen ikiuneen joko kotona tai eläinlääkärin vastaanotolla tilanteessa, jossa eläimen elämänlaatu ei ole enää hyvä. Jokainen elämä on aina arvokas ja sen ylläpitoon pitää parhaan mahdollisuuden mukaan panostaa, mutta elämä ei mielestäni kuitenkaan ole itseisarvo, eli elämän tuottaessa tuskaa tai hoitoon vastaamatonta kipua, tulee eläimen jatkokärsimysten välttämiseksi tehdä eutanasiapäätös.

Milloin on aika luopua?

Lopetuspäätöksen ajankohta ei koskaan ole yksiselitteinen, se on eläimen omistajalle erittäin henkilökohtainen päätös. Eläinlääkärin näkökulmasta eutanasiaa tulee harkita kun eläin on erittäin vanha ja sairas, kun sillä on yleisolemukseen vaikuttavia oireita kuten selittämätöntä uupumusta tai levottomuutta, ruokahaluttomuutta, tai kun eläin ei enää selviä päivittäistoiminnoistaan esim. syöminen, liikkuminen ja ulkoilu, virtsaaminen tai ulostaminen. Eutanasia on ajankohtainen jatkokärsimysten välttämiseksi myös silloin, kun eläimellä on pitkälle edennyt sairaus ja hoitokeinot loppuvat. Joskus eläimen lopetukseen päädytään myös mahdollisen hoidon kustannusten tai heikon ennusteen vuoksi.

Onko tämä oikea päätös? 

Tämä kysymys vaivaa suurinta osaa vaikeassa tilanteessa olevista omistajista. Kun lemmikin eutanasia tulee omistajan mieleen ja silloinkin, kun eläinlääkäri on itse eutanasiaa ehdottanut, on lähes poikkeuksetta oikea aika. Silloin, kun eläimellä on enemmän huonoja kuin hyviä päiviä tai se ei voi enää elää lajinomaista elämäänsä, on aika harkita lopetusta. Mielestäni on myös helpompi elää itsensä kanssa, kun on tehnyt lopetuspäätöksen hieman liian aikaisin kuin, jos on katsonut kärsivää eläintään liian kauan.

Eutanasia kotona

Kotieutanasia on yksi yleisin syy pyytää eläinlääkäri kotiin. Kotilopetuksen suoma rauha sekä omistajille että eläimille on käsin kosketeltava. Kotona nukutettava eläin säästyy myös klinikkakuljetuksen aiheuttamalta jännitykseltä ja vastaanoton hajujen ja mahdollisen hektisyyden tuomalta stressiltä.

Tullessani lopetuskäynnille pyrin aina kiireettömyyteen ja tilanteessa edetään aina omistajien sekä eläimen ehdolla. Käyn aina myös eutanasiakäynnin etenemisen läpi ja kerron, mitä tapahtuu seuraavaksi. Omistaja saa valita eläimelleen parhaan paikan, eläin saa olla omistajansa sylissä tai lattialla, sohvalla, pedissään jne.

Lopetustilanne alkaa eläimen rauhoittamisesta, yleensä pistän rauhoituslääkkeen takajalan lihakseen. Rauhoittuminen tapahtuu noin 5-10 minuutissa. Tämän jälkeen ajan hieman karvaa ja avaan suoniyhteyden (kanyylin) pääsääntöisesti etujalkaan, toisinaan myös takajalkaan. Kanyylin kautta annostellaan yliannos nukutusaineita, jolloin eläimen elintoiminnot lakkaavat muutamassa minuutissa. Noin 1% potilaistani verisuoniyhteyttä ei onnistuta luomaan liian heikon ääreisverenkierron tai verisuonten rikkoutumisen vuoksi, jolloin nukutusta jatketaan lihaksensisäisesti tajuttomuuteen saakka. Lopuksi, eläimen ollessa syvässä tajuttomuustilassa, annostelen viimeisen lopetusaineen rinnan alueelle.

Lopuksi eläimen sydän kuunnellaan ja sen poisnukuttua omistajat saavat hyvästellä lemmikinsä rauhassa. Eläimen matkaan saa myös halutessaan laittaa lempipeiton, lelun tai muuta tunnearvoa omaavaa.

Eläin voidaan haudata itse tai toimittaa tuhkaamolle. Tuhkausvaihtoehdot ovat joko joukkotuhkaus tai yksilötuhkaus, jolloin eläimen tuhkat palautuvat uurnassa omistajalleen. Ennaltasovituissa eutanasiakäynneissä olen pääsääntöisesti järjestänyt tuhkausasiat omistajan toivomalla tavalla yhteistyökumppanini, Lemmikkilehto Oy, kanssa jo ennen eläinlääkärikäyntiä. Kissat ja alle 10-kiloiset eläimet kuljetan yleensä tuhkattavaksi itse, isompien eläinten nouto tuhkaamolle järjestyy Lemmikkilehdon kanssa pääsääntöisesti eläinlääkärikäynnin päätteeksi. Uurna on noudettavissa vastaanotoltani Haukilahdesta n. 2-3 viikon kuluessa ja myös postituksesta voidaan sopia erikseen.

Koko kotilopetuskäynti kestää noin 1 tunnin verran, jonka jälkeen omistajien surutyö saa alkaa. Tähtään kaikissa suorittamissani eutanasioissa aina siihen, että poisnukkuminen olisi eläimelle rauhallista ja kärsimyksetöntä. Lisäksi haluan olla eläimenomistajien tukena ja turvana heidän vaikeimpana hetkenään kokemassaan surussa.

 

Eläinlääkäri kotiin?

Eläinlääkäri kotiin? Kenelle eläinlääkärin kotikäynti sopii?

Liikkuvassa eläinlääkäripalvelussani minä, eläinlääkäri Renate Jäätes, toimin yksin ilman avustajaa ja hoidan kotikäynneilläni eniten rokotuksia, pentutarkastuksia, terveystarkastuksia, verinäytetutkimuksia sekä vanhojen ja sairaiden lemmikkien kotilopetuksia. Myös mieleltään herkästi järkkyvät kissapotilaat ovat yksi tärkeimmistä kotihoitoa tarvitsevista potilasryhmistäni.

Eläinlääkärin voi pyytää kotiin monessa tilanteessa. Suuri osa perinteisellä eläinklinikalla onnistuvasta terveyden- ja sairaanhoidosta onnistuu myös kotona.  

Eläinlääkärin kotikäynti on turvallinen, vaivaton ja stressitön tapa hoitaa eläimen terveyttä kotisohvalta käsin.

Miksi eläinlääkäri kotiin? Syitä kotikäynnille:

  • Stressiherkkä, tottumaton tai pelokas eläin
  • Matkustamisen aiheuttama pelko ja epämukavuus, etenkin kissapotilaille
  • Eläin ei tule toimeen muiden eläinten kanssa
  • Eläin on liian sairas tai kivulias kuljetettavaksi
  • Omistajan terveys- tai mukavuussyyt, mm. liikkumisvaikeudet, autottomuus, lastenhoidolliset ja aikataululliset syyt jne.
  • Tartuntatautien välttäminen mm. vastasyntyneillä ja isommilla pennuilla, tiineillä tai vanhoilla eläimillä. Myös tartuntatautiepäillyillä potilailla muiden eläinten tartuttamisen välttäminen.
  • Koti on paras turvapaikka sekä omistajalle että potilaalle. Mm. kotieutanasia hoituu kiireettömästi, rauhallisesti ja omistajan ehdoilla, eikä toimenpiteen jälkeen tarvitse itkuisena ja järkyttyneenä kohdata vieraita ihmisiä, ajaa autoa tai käyttää julkista liikennettä.

Mitä toimenpiteitä kotona voi tehdä?

  • Rokotus, sirutus, lemmikkipassi
  • Tiineysultraäänitutkimus ja pentuetarkastus
  • Korva- ja silmätutkimus, korva- ja ihonäytteet
  • Terveystarkastus ja senioritarkastus
  • Virtsatutkimukset
  • Verinäytteet
  • Oksennus- ja ripulitautien hoito sekä muu ensiapu, esim. lääkitykset ja nestehoito
  • Kissan kastraatio
  • Pienten ihohaavojen ompelu, koepalojen otto
  • Takkujen ajo hereillä tai rauhoitettuna
  • Kotieutanasia eli kotilopetus

Kysy lisää, mikäli jokin kaipaamastasi palvelusta ei ole mainittu.

Milloin eläinlääkärin kotikäynti ei ole oikea ratkaisu?

  • Kiireelliset hätä- tai päivystystapaukset
  • Röntgenkuvantamista tai leikkaushoitoa vaativat potilaat, mm. murtumat, vatsaontelon vierasesineet jne.
  • Pidempiaikaista teho- tai sairaalahoitoa vaativat potilaat
  • Laajat jatkotutkimukset

Eläinlääkärinä arvioin kotihoidon järkevyyden ja mahdollisen onnistumisen aina tapauskohtaisesti. Ensiapu onnistuu usein myös kotona, mutta joskus on kustannussyistä tai sairastapauksen kiireellisyyden vuoksi potilaan kannalta paras lähteä suoraan klinikalle/ eläinsairaalaan. Kaikkien sairauksien hoito ei valitettavasti onnistu kotona rajoitettujen diagnostiikka- ja hoitomahdollisuuksien vuoksi. En myöskään potilasturvallisuussyistä tee kotona vaativampia anestesiatoimenpiteitä, kuten hammaskiven poistot, naaraskissan sterilaatio ja muut leikkaukset.

Vankalla kokemuksella osaan tarvittaessa suositella mahdollista klinikkahoitoa ja/ tai jatkotutkimuksia sekä mahdollisia erikoislääkäreitä jo ensimmäisen puhelumme perusteella.

Kotikäynnin hinta

Hinta riippuu aina hoidettavasta vaivasta ja käynnillä tutkittavasta potilasmäärästä. Halvimmillaan kotikäynnin voi saada noin 100€:lla, ylärajaa ei kotikäyntikustannuksille voi määrittää.

Esimerkkihintoja kotikäynnillä, 10km etäisyydellä:

  • Yhden eläimen rokotus kotona 119-124 €
  • Kynsien leikkaus 83 €
  • 5 pennun pentutarkastus ja sirutus 270 € ( 54€/ pentu)
  • Terveystarkastus alk. 140 €
  • Terveystarkastus ja laaja verinäytepaneeli n. 240 €
  • Kollikissan kastraatio, sis. lääkkeet ja tarvikkeet 158 €
  • Kissan eutanasia n. 165 € + tuhkauskulut
  • Koiran eutanasia n. 175 – 210€ + tuhkauskulut

Miksi kotikäynti on kalliimpi kuin vastaanottokäynti?

Hinnastossani on tavanomaisella 50 kilometrin toimintasäteelläni  50 € kotikäyntilisä. Korotettu 100 € lisä koskee yli 50km etäisyyksiä. Kotikäyntilisä on ns. lähtömaksu, joka laskutetaan käyntimaksun ja toimenpiteiden lisäksi kattamaan ajomatkoihin sekä tarvikkeiden lastaamiseen kuluvan ajan ja työn. Lisäksi hintoihin lisätään matkakustannukset kohteen todellisen etäisyyden mukaan. Kotikäynti matkoineen vie yksinkertaisesti enemmän aikaa. Kotikäyntejä voi siis aikataulullisista syistä tehdä huomattavasti vähemmän verrattuna vastaanottopotilaiden hoitoon ja sen tehokkuuteen.

Aina ei kotihoito kuitenkaan ole kalliimpi kuin saman vaivan hoitaminen klinikalla. Etenkin useita potilaita samalla käynnillä hoitaessa säästää mm. klinikkamaksuja. Joskus esim. käynnin kokonaiskustannus taksimatkoineen tulee saman hintaiseksi tai kalliimmaksi kuin eläinlääkärin kotikäynti. Voit aina kysyä hinta-arviotani kotikäynnille ja punnita sen hyötyjä juuri teidän tapauksessanne.

Missä eläinlääkäri Renate Jäätes tekee kotikäyntejä?

Teen kotikäyntejä koko pääkaupunkiseudulla – Espoo, Helsinki, Vantaa, Kirkkonummi. Lisäksi sopimuksen mukaan myös Siuntio, Lohja ja muu Länsi- Uusimaa.

Varaa aika ja pyydä eläinlääkäri kotiin!

Eläimen hammaskivi ja ientulehdus

Hammaskivi

Hammaskivi on nimensä mukaisesti hampaan pinnalle mineraaleista ja suun bakteereista saostuvaa kiveksi kovetunutta massaa, joka suurissa määrin aiheuttaa etenevää ientulehdusta, ienrajojen vetäytymää ja  hoitamattomana hampaiden tukikudosten tuhoa, heiluvia hampaita sekä kipua. Näkyvän hammaskiven lisäksi on ienrajan alapuolelle jäävä, katseelta piilossa tuhoa aiheuttava hammaskivi. Hammaskivestä aiheutuva ientulehdus aiheuttaa pahaa hajua ja kipua  sekä verenvuotoa suussa. Koiran ja kissan hammaskivi on  yksi yleisimpiä löydöksiä eläinlääkärin suorittamassa kliinisessä tutkimuksessa. Alttius hammaskiven kehittymisnopeudelle on yksilöllinen ja riippuu anatomian lisäksi hieman myös eläimen syljen koostumuksesta. Erityisen alttiita hammaskivelle ja iensairauksille ovat pienet toy- sekä seurakoirarodut ja brakykefaaliset eli lyttykuonoiset koirarodut. Myös kissoilla esiintyy hammaskiveä.

Onko eläimelläni hammaskiveä?

Terve suu ei haise eikä koiran tai kissan kuulu haista raadolta, ellei se ole pyörinyt sellaisessa. On aina hyvä opettaa eläin sietämään hampaiden tarkistusta ja opetella itse katsomaan suuhun etenkin taakse, poskihampaisiin. Siellä ne ongelmat yleensä kytevät. Hammaskivi on kellertävä/ rusehtava, kova massa joka kertyy ienrajaan ja edetessään koko hampaan pinnalle. Hammaskivi aiheuttaa ientulehdusta ja ikenen verenvuotoa. Jos huomaat koirasi puruluiden olevan verisiä pureskelun jälkeen, on mahdollista että eläimelläsi on iensairaus, joka voi johtua esimerkiksi hammaskivestä.

Suosittelen säännöllistä suun tarkistusta ja tarvittaessa hammaskiven poistoa vuoden välein, toyroduilla ja pienillä seurakoirilla jopa puolivuosittain. Mitä pienempi suu, sitä ahtaampi purenta, sitä enemmän hammaskiveä eli sitä todennäköisemmin ja aikaisemmin sieltä löytyy ongelmia.

Hammaskiven ehkäisy

Hyvä suuhygienia ehkäisee hammaskiveä ja iensairauksia. Hammasremontti ja koko purukaluston tyhjennys on kallista, eikä sitä toivoisi kellekään. Säännöllisellä tarkistuksella ja puhdistuksella säästyy pitkä penni. Suussa oleva ientulehdus on palautuva prosessi, mikäli suuhygieniaa tehostetaan. 

Suun terveys on koko kehon terveys. Minulla oli tässä hiljattain aivan mätäsuinen kissapotilas, jonka verensokeri huiteli pilvissä ja jouduttiin sille sokeritautiin insuliinitkin aloittamaan. Ei niitä tosin kauaa keretty pistämään, sillä suuremontin jälkeen insuliini voitiinkin jättää ja vointi sekä sokeritauti parani. Kyllä se teki eläinlääkäriinkin vaikutuksen!

“Se on jo niin vanha, ettei sitä voi nukuttaa suun hoitoa varten”

Ikä ei ole sairaus! Pahin kiertävä urbaanilegenda. Suuta ei saa jättää hoitamatta, päinvastoin, etenkin vanhuksilla suun terveys korostuu, kun ns. mätäsuilla munuaiset ja maksa joutuvat käsittelemään melkoista määrää suusta verenkiertoon joutuvaa bakteerimassaa ja toksiinejä, sydämen rasituksesta puhumattakaan. Tutkimuksissa on löydetty mm. munuaisten vajaatoimintaa potevilla kissoilla munuaisarvojen paranevan hammashoidon ja tarpeellisten poistojen jälkeen, puhumattakaan yllämainittua sokeritautipotilasta, joka parani kun suu hoidettiin. Anestesiariskit arvioidaan tapauskohtaisesti ja anestesia räätälöidään potilaalle mahdollisimman turvalliseksi. Riskipotilaiden hammashoidot on suositeltava suorittaa sellaisella eläinlääkäriasemalla, jossa on mahdollisuus erikoisanestesiaan ja jossa on riittävät resurssit eli sekä henkilökuntaa että laitteistoa riskipotilaan turvallisen nukutuksen valvontaan.

“Mutta sehän syö päivittäin Dentastixin”

Dentastix on puruherkku. Se ei korvaa hampaiden päivittäistä harjausta. Sen taustalla on hyvä markkinointitiimi, joka on saanut koiranomistajat uskomaan, että juuri päivittäinen Dentastix on täysin välttämätön suun terveyden hyväksi. Todellisuudessa, syöppä itse purkkaa harjaamatta hampaita ja katso kauanko suu pysyy hajuttomana ja terveenä. Dentastixin lisäksi on monia muita pureskeltavia välineitä, jotka voivat hieman hillitä hammaskiven muodostusta.

Hyvä suuhygienia

Hyvä suuhygienia on mielellään päivittäinen hampaiden harjaus pehmeällä harjalla ja eläimille tarkoitetulla, fluorittomalla entsyymitahnalla kaikilta hampaan pinnoilta, ienraja tärkeimpänä mielessä pitäen. Se vaatii harjoitusta ja totuttelua, mutta useimmilla motivoituneilla omistajilla sujuu. Tiedän jopa koiria, joiden hampaat harjataan sähköhammasharjalla. Hyviä ohjeita harjaukseen totutteluun tässätässä ja tässä.

Hampaiden puhdistus hereillä vai nukutettuna?

Paljon puhuttu ja mainostettu Emmi- Pet on käypä vaihtoehto harjaukselle, mutta muuhun se ei sitten sovikaan. Sen ihmispuolen isoveli Emmi-Dent on hammasharja, joskin siitä on tutkimuksia, joissa manuaalinen harjaaminen on todettu tehokkaammaksi. Emmi-pet on kaikesta hehkutuksestaan huolimatta lähinnä kosmeettinen puhdistus. Se ei puhdista hammaskiveä ientaskuista, eikä se räjäytä hammaskiveä ultraäänellä jotenkin mystisesti jonnekin korkeampaan tietoisuuteen. Emmi-pet hoitaja ei myöskään ole useimmiten suun terveyden ammattilainen tai pätevä arvioimaan hoitotarvetta, joten riskinä on eläinlääkärihoidon myöhästyminen ja ienrajojen alapuolella muhiva infektio, jonka vuoksi voikin joutua eläinlääkärissä isoihin hammasoperaatioihin. Emmi-petistä tuskin on haittaa säännöllisten vuosittaisten hammastarkastusten välissä käytettynä, mutta se ei ole korvaava toimenpide nukutuksessa suoritetulle hammaskiven poistolle, ientaskujen puhdistukselle ja hampaiston terveyden kartotukselle. Jos se kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on.

Kurkatkaa eläinystävänne suuhun ja varatkaa aika hammashoitoon, jos suu haiskahtaa tai hampaat näyttävät kellertävältä/ ikaisensävyiseltä tai ienraja turvorttavalta/ punoittavalta.

Tässä kauhukuvineen suun ja hampaiden terveydestä pitkä artikkeli. Myös vinkkejä miten opetat koirasi hampaiden harjaukseen.

Kennelyskä | Eläinlääkäri Espoo, Helsinki, Kirkkonummi, Siuntio, pääkaupunkiseutu

Kennelyskä

Kennelyskä on koiran flunssatauti, jonka aikana koira yskii kuivaa, hakkaavaa, kumeaa yskää, eikä kukaan perheessä ei nuku. Kiusallinen, mutta useimmiten vaaraton virustauti.

Kennelyskän aiheuttaja

Kennelyskä on mm. parainfluenssaviruksen tai Bordetella bronchiseptica-bakteerin aiheuttama, ihmisten flunssaan verrattavissa oleva tauti, joka tarttuu pisaratartuntana kuonokontaktissa, tai käsien ja välineiden kautta. Se ei tartu kissoihin, eikä ihmiseen.
Kennelyskäkausi on pahimmillaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin ihmisten influenssa, eli suurin osa tartunnoista ajoittuu välille syksy- kevät.
Oireet:
Taudin itämisaika on keskimäärin viikon ja sen leviäminen koirasta toiseen on melko todennäköistä. Oireetonkin eläin voi levittää virusta mm. jo noin viikko ennen oireiluaan ja noin viikko oireiden loputtua. Leviämisen estämiseksi on tärkeä estää koiratreffit ja -harrastukset riittävän pitkäksi aikaa (vähintään viikko oireiden loppumisesta).
Oireiden kesto on usein noin 2 viikkoa. Sen aikana koiralla voi esiintyä sierain- ja silmävuotoa ja se yskii kuivaa, hakkaavaa yskää. Lisäksi se voi myös yökkiä tai oksentaa yskimisen ohessa. Yskä pahenee rasituksessa sekä kurkun ärsytyksessä (mm. kaulapanta). Joillakin koirilla tämä rasitusyskä voi kestää pidempäänkin.

Diagnoosi

Spesifiä diagnostiikkaa ei ole. Diagnoosi perustuu omistajan kertomukseen ja kuvaukseen oireista sekä ns. trakean palpaatioon, jossa yskä on manipuloitavissa henkitorvea painamalla. Tarvittaessa poissuljetaan muita hengitystiesairauksia esim. kuvantamalla ja tutkitaan tulehdusarvoja.

Kennelyskän hoito

Virustartuntaan ja yskään ei ole täsmähoitoa ja tauti paranee useimmiten hoidosta tai hoitamattomuudesta huolimatta, kuten meidän ihmistenkin peruslenssut.
Tärkeä on pitää koira levossa ja taata riittävä nesteensaanti. Kiusallista kuivaa yskää voidaan helpottaa höyryhengityksellä ja lievää lämpöä yleisvoinnin ollessa hyvä lääkitään tarvittaessa tulehduskipulääkkeellä. Ihmisten yskänlääkkeiden teho on kyseenalainen, mutta tarvittaessa voidaan kokeilla limaa irrottavia yskänlääkkeitä. Kysy potilaskohtainen annostus aina eläinlääkäriltäsi.
Vaihda kaulapanta tilapäisesti valjaisiin, jotta kurkku ja henkitorvi ei rasitu.
Antibiootti ei ole käypä hoito virusperäisen kennelyskän hoitoon, ellei ole otettu eriteviljelyä tai muuten syytä epäillä bakteeriperäistä keuhkokuumetta.
Höyryhengitys: Täytä kylpyhuone kuumalla vesihöyryllä ja anna koiran hengittää kosteata, lämmintä höyryä 10-15min tai kunnes tila jäähtyy.

Kennelyskärokotus

Rokotusohjelmaan kuuluva nelosrokote sisältää parainfluenssasuojan vuodeksi. Kennelyskärokotus on siis aina uusittava vuosittain, mikäli haluat ylläpitää suojan kennelyskää vastaan. Markkinoilla on pistettävän lisäksi myös nenään annosteltava, Parainfluenssa + Bordetella bronchiseptica-suojan antava rokote.
Rokotteiden teho ei kuitenkaan ole 100% tartuntaa estävä ja ne lieventävätkin lähinnä oireita ja nopeuttavat mahdollisen tartunnan paranemista.
Suosittelen rokotusta ainakin pennuille ja vanhoille koirille sekä paljon koirapuistoileville sekä aktiivisesti koiratapahtumiin osallistuville koirille.

Milloin eläinlääkäriin?

Jos koiran yleisvointi laskee, se on vaisu, kipeä tai ruokahaluton, räkäinen tai sille nousee korkea kuume (yli 40 astetta), tai jos sen hengitys vaikeutuu on otettava välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Komplikaatioille, kuten keuhkokuume ovat alttiimpia pennut, vanhukset sekä syvärintaiset rodut, esim. irlanninsusikoira.
Pidäthän koiraystäväsi levossa, sillä et itsekään urheilisi tai harrastaisi hengästyttäviä liikuntamuotoja flunssasena. Ole myös ystävällinen ja kerro rehellisesti vastaantuleville koirakoille, mikäli epäilet teillä kennelyskää, tai on mahdollista että koirasi on viruksen oireeton kantaja.

Ksylitolimyrkytys | Eläinlääkäri Espoo, Helsinki, Kirkkonummi, Siuntio, pääkaupunkiseutu

Ksylitolimyrkytys

Ksylitolimyrkytys on aina potentiaalisesti henkeä uhkaava ja vaatii omistajalta pikaista ensihoitoa ja suurissa määrin nautittuna myös jatkohoitoa eläinlääkärillä.

Kun huomaat koirasi syöneen ksylitolituotteita (purukumia, pastilleja tai ksylitolimakeutettuja makeisia jne.), ota välittömästi yhteys eläinlääkäriin hoidon tarpeen arvioimiseksi. Koita kartoittaa, paljonko ksylitolituotetta koira on voinut syödä ja mikäli mahdollista, paljonko ksylitolia purukumi/pastilli tms. ksylitolituote on mahdollisesti sisältänyt.

Anna koirallesi ensiapuna ruokaa. Mitä tahansa ruokaa. HUOM! Jos tajunnantaso on laskenut, ruokaa ei anneta tukehtumisriskin vuoksi, vaan ikeniin hierotaan hunajaa tai siirappia. Ruokinnan jälkeen kannattaa koira yrittää oksennuttaa eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, mikäli se on virkeä. Huonokuntoista eläintä ei saa yrittää oksennuttaa, sillä se voi vetää oksennusta keuhkoihinsa. Lääkehiilestä ei valitettavasti ksylitolimyrkytyksen ensiapuna ole hyötyä.
Ksylitoli aiheuttaa syötynä koiran elimistössä nopean verensokerin laskun, mikä voi hoitamattomana johtaa koomaan ja kuolemaan!

Ksylitolimyrkytyksen oireet

Ksylitolimyrkytyksen oireita ovat oksentelu, ripuli, väsymys ja tajunnantason lasku, tärinä ja kouristukset. Viiveellä ja hoidosta huolimatta voivat tulla akuutti maksan vajaatoiminta, limakalvojen ja ihon keltaisuus sekä verenvuototaipumus.

Eläinlääkärissä eläimen verensokeri mitataan, potilas kanyloidaan ja sitä nesteytetään, jolloin annetaan tarvittaessa myös suonensisäistä glukoosilisää. Nämä ovat hoidon tärkeimmät toimenpiteet, joilla turvataan verensokerin normaalitaso, sekä pyritään ehkäisemään maksavauriota. Myös veriarvot on suositeltava tarkistuttaa, tosin joskus maksa-arvot nousevat viiveellä vasta 72h kuluessa.

Jos koiran vointi on hyvä, veriarvot ovat kunnossa ja koira on virkeä, lähetetään potilas yleensä kotiin seurantaan ja ruokittavaksi tiheästi. Mikäli maksa-arvot ovat koholla suositellaan ensisijaisesti Samylin- tai Epato lisäravinnetta sekä toisinaan myös päivittäistä N-asetyylikysteiinilisää suun kautta annettavaksi. Maksa-arvoja suositellaan kontrolloitavaksi 1- 2 viikon kuluttua myrkytyksestä, jolloin päätetään hoidon jatkuminen.

Mikäli maksan vajaatoiminta on vakava, hyytymisarvot ovat koholla tai esiintyy verenvuototaipumusta, suositellaan annettavaksi myös K-vitamiinilisää.

Ksylitolimyrkytys on aina vakava tila, jonka ennuste vaihtelee syödyn ksylitolin määrästä sekä hoidon aloittamisen nopeudesta. Mikäli hoito aloitetaan nopeasti tai koira on syönyt vain vähän ksylitolivalmistetta, ennuste on yleensä hyvä. Mikäli maksavaurio on vakava, voi myrkytys johtaa pahimmillaan eläimen menehtymiseen.

 

korvapunkki, otodectes cynotes, kissa, korva, kutina, vaikku, korvatulehdus, loinen

Korvapunkki

Korvapunkki (Otodectes cynotis) on pääsääntöisesti kissan loinen, mutta tarttuu myös koiriin ja toisinaan on tavaittu myös fretin korvassa. Se on alle 0,5mm kokoinen loinen, pieni kaveri siis, vaivoin paljain silmin erotettavissa. Yleensä se on kuitenkin turvassa korvaeritteen sisällä, eli ei näyttäydy helpolla.

Korvapunkki ei tartu ihmiseen, mutta voi tilapäisesti oleillessaan aiheuttaa lievää kutinaa ja ihottumaa myös herkän ihmisen iholla.
Korvapunkki syö kuollutta ihokudosta ja aiheuttaa yleensä voimakasta kutinaa sekä kuivaa, tummaa, kahvinporomaista eritettä. Korvassa voi olla läsnä jopa 1000 korvapunkkia. Lisäksi korvapunkkeja on tutkimuksissa löytynyt myös muualta kissan turkista. Tartunnan toteaminen vaatii yleensä korvaeritteen mikroskooppitutkimuksen ja toisinaan punkki voi olla hankala saada kiinni, vaikka tartuntaepäily on selkeä. Pitkälle edennyt korvapunkkitartunta voi altistaa korvakäytävän sekundääriselle tulehdukselle.

Miten korvapunkki tarttuu?

Korvapunkki tarttuu eläimestä toiseen suhteellisen helposti, joten kaikki suorassa kontaktissa olevat/ olleet eläimet on hoidettava samalla kertaa. Myös vielä oireeton kissa on hoidettava, sillä se voi levittää tartuntaa.
Korvapunkki kehittyy munasta aikuiseksi noin kolmessa viikossa. Aikuinen korvapunkki elää noin 2 kuukautta, jonka aikana se lisääntyy useita kertoja. Korvapunkki pärjää ympäristössä ilman isäntäeläintäkin, erään tutkimuksen mukaan jopa noin 12-17 vuorokautta. Tämä tarkoittaa, että myös takaisintartunta on mahdollinen.

Korvapunkin hoito

Korvapunkin häätö tapahtuu apteekista ilman reseptiä saatavilla Otita Para tipoilla tai eläinlääkärin määräämillä reseptilääkkeillä. Sen verran täytyy Otita Parasta mielipiteeni sanoa, että olen melko skeptinen sen tehon suhteen. Valitettavasti yksikään tapaamani korvapunkkitartunnan saanut kissa ei ole vielä tervehtynyt omistajan hoidettua sitä Otita Para kuurilla tai useammalla, vaan ovat järjestäen vaatineet eläinlääkärin määräämän reseptilääkekuurin, toistuviakin. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni ja henkilökohtainen kokemukseni, eli voihan olla että niitä pelkällä kotihoidolla tervehtyneitäkin on, eivät ole siten tarvinneet eläinlääkärin apua. Kerro toki kommenttikenttään mulle ja muillekin, jos olet saanut todetun (ei epäillyn) korvapunkkitartunnan hoidettua vain vapaakaupan tipoilla.

Hoitaminen voi olla vaivalloista ja joskus tarvitaan useampi loishäätökuuri. Kontrollit ovat tärkeässä asemassa häädössä. Toisinaan korvia on jouduttu jopa huuhtelemaan anestesiassa, ennen kuin korvapunkkiperhe on vihdoin suostunut muuttamaan.

Mikäli kurkkaat nyt kissasi korviin ja epäilet korvapunkkitartuntaa, ota yhteys eläinlääkäriin diagnoosin ja asianmukaisen hoidon varmistamiseksi.

kissa, stressi, rakko, tulehdus, virtsa, pissa,

Kissan stressi ja virtsaongelmat

Voihan pissakissa eli kissan stressi ja sen ilmeneminen.

Kävikö yllättävä pissavahinko vai onko kissallasi rasittava tapa pissata juuri tiettyyn paikkaan? Yksikin väärässä paikassa oleva haiseva pissaläntti turhauttaa omistajaa ja aiheuttaa negatiivisiä tuntemuksia kissaa kohtaan. Siksi on hyvä tiedostaa poikkeavan virtsakäyttäytymisen syyt ja tunnistaa oireet. Kissojen virtsaongelmat ovat hyvin monisyiset, kuten tulen seuraavaksi kertomaan. Aloitan kuitenkin kertomalla kissasta lajina, jotta ongelmakäyttäytymisen syitä on helpompi hahmottaa.

Kissa on itsenäinen ja yksinäinen. Kissalle ei ole lajityypillistä elää usean lajikumppaninsa kanssa, etenkään jos ne eivät ole sukua sille. Toki suurin osa kissoista tottuu myös vieraisiin lajikumppaneihinsa ja voi jopa nauttia toisten lajikumppaniensa seurasta.
Kissa on saalistaja, mutta myös saaliseläin. Se ei näytä heikkouksiaan eikä sairastumistaan, vaan vetäytyy herkästi piiloon. Kissa kokee vihamielisen käyttäytymisen ja konfliktit stressaavaksi. Luonnossa kissa saalistaa ja syö yksin. Luonnonkissa liikkuu ja saalistaa öisin, päivisin se nukkuu.
Kissa haluaa selkeät päivärutiinit ja toivoo ympäristönsä pysyvän muuttumattomana (mm. ruoka-, lepo-, ja wc-paikan sijainti).

Jos epäilet kissan olevan stressaantunut

Jos kissan virtsakäyttäytyminen muuttuu on syytä miettiä, onko jokin kissan elämässä/ ympäristössä muuttunut. Kissa ei “kosta” tai kyräile, kuten joskus kuulee sanottavan.

Ensimmäiseksi on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja poissulkea fyysiset virtsatiesairaudet, niistä yleisin FIC eli kissojen idiopaattinen kystiitti (Feline idiopathic cystitis). Toiset kissat on alttiimpia virtsaoireilulle, kuin toiset. Idiopaattinen kystiitti eli virtsarakon tulehdus, on yleisempää nuorilla kissoilla ja se on useimmiten steriili (ei bakteerikasvua virtsassa). Sille altistavaksi syyksi on epäilty nimenomaan kissan kokemaa stressiä. FIC- kissoilla virtsarakon seinämä on epänormaali ja rakossa oleva virtsa pääsee tihkumaan limakalvon läpi ärsyttäen rakon seinämää, mikä ilmenee kipuna ja useasti myös verivirtsaisuutena. Kipuilu taas näkyy lisääntyneenä laatikolla ravailuna, koska rakko on venyessään herkkänä. Jotkut kissat myös mouruavat pissatessaan. Alttius FICille ja stressiperäisille virtsavaivoille on perinnöllinen.

Kollikissat ovat virtsateidensä ahtaan anatomian vuoksi alttiimpia tukoksille. Tukos muodostuu virtsaputken päähän limasta ja verestä sekä virtsassa olevasta sakasta. Toisinaan virtsassa on myös kiteitä, joista voi muodostua kiviä. Virtsakidetauti ei kuitenkaan välttämättä ole suoraan yhteydessä kystiittiin.

Jotkut kissat pissaavat “vääriin paikkoihin”, vaikkei niillä kaikista tutkimuksista huolimatta todeta virtsatiesairautta. Silloin voidaan puhua psyykkisestä syystä, stressistä, joka ilmenee ongelmakäyttäytymisenä. Kissan kokema stressi on aina yksilöllinen. Syy stressiin voi olla mitättömän pieni tai huomattavan iso.

Syyt laatikon ulkopuolelle virtsaamiselle voivat olla mm. suoraan wc-laatikkoon liittyvät:
– Epämiellyttävä hiekka, varpaiden välissä pahalta tuntuvat rakeet tai voimakas haju, epäpuhdas laatikko
– Laatikolla asioidessa koettu kipu tai pelko voivat yhdistyä virtsaamiseen tai ulostamiseen.
– Laatikko voi olla sijoitettu paikkaan, jossa ei ole riittävää vessarauhaa.
– Laatikko koetaan epämiellyttäväksi sen koon, katollisuuden tai katottomuuden vuoksi.
– Iäkkään kissan liikuntaelinsairauksissa pääsy laatikolle voi vaikeutua. Kipuilu, nivelrikko voivat vaikeuttaa laatikolla asiointia.
– Laatikoita on kissamäärään nähden riittämätön määrä, suositus laatikko/ kissa + yksi

Muita syitä kissan stressille voivat olla:
– Ympäristömuutokset esim. muutto, huonekalujen siirtyminen, remontti kotona tai naapurissa, julkisivuremontti ja siihen liittyvä meteli, kissakaverin tai perheenjäsenen poismeno tai uusi kissa/ vauva/ omistajan puoliso, muutokset kissan päivärutiineissa, liiallinen yksinolo, liiallinen seurustelu ja kyläilyt, uusi hoitaja jne.

Yleisiä ohjeita:
– Laatikko on hyvä olla mahd. syrjäisessä paikassa, jossa riittävä wc- rauha. Kuitenkin lähellä paikkaa, jossa kissa viettää paljon aikaa. Iäkkäälle kissalle mahd. matalareunainen ja laakea laatikko. Laatikkoa ei sijoiteta lähelle lepo- ja ruokailupaikkaa. Herkissä tassunpohjissa parhaalta tuntuu pienirakeinen, pyöreä ja hyvinpaakkuuntuva mikrohiekka. Joillekin kissoille paras wc- laatikon täyte on puupelletit tai paperisilppu.
-Ruokailu ja vesi: Usean kissan taloudessa on hyvä olla tarjolla useampi ruokapaikka, johon ei tarvitse jonottaa ja josta ei tarvitse taistella. Etenkin juomapaikkoja on hyvä olla useampia, sillä elimistön kuivuminen lisää virtsatieongelmien todennäköisyyttä virtsan konsentroitumisen myötä.
– WC: Luonnollisin wc- laatikko on laakea, iso ja katoton. Siinä on useampi poistumisreitti ja se sijaitsee rauhallisessa paikassa. Monikissatalouksissa wc-terrorisoinnin välttämiseksi suositeltava sijoittaa laatikoita useaan paikkaan.
– Raapiminen: Kissa haluaa raapia huoltaakseen kynsiään ja merkatakseen reviiriään. Raapimispuun on oltava tukeva ja niin korkea, että kissa raapiessaan voi suoristaa selkänsä.
– Lelut: Kissalla on hyvä olla kevyitä ja kissan mielestä mielenkiintoisia leluja. Narulelut ovat turvallisia vain omistajan valvonnassa. Leluja on hyvä kierrättää, jotta mielenkiinto leikkimiseen pysyy yllä.
– Lepo: Kissalle on taattava rauhallinen paikka mahd. korkealta, kaappi tai kiipeilypuu, jolta näkee koko huoneen poikki. Jokaisella perheen kissalla on oltava oma lepopaikka, josta ei tarvitse taistella.

MEMO (Multimodal enviromental modification) on tapa, jolla kissan elinympäristö tehdään mahdollisimman lajityypilliseksi ja stressittömäksi. MEMOlla pyritään välttymään turhautumiselta ja sen aiheuttamalta häiriökäyttäytymiseltä. Ideaalitilanteessa jokaisen kissan elinympäristö on riittävän virikkeellistä ja stressitöntä taatakseen kissan lajityypillinen käyttäytyminen. Toisinaan MEMOn lisäksi vaaditaan myös eläinlääkärin määräämää stressiä sekä kipua lievittävää lääkehoitoa. Lääkitys on kuitenkin tilapäinen ratkaisu, jonka tavoite on auttaa toipuminen alkuun. Lisäksi ongelmakäyttäytymisen tueksi kannattaa ehdottomasti ottaa Feliway- feromonivalmisteet sekä tarvittaessa stressiä hillitsevät lisäravinteet.

Julkaisussani on otteita eläinlääkäri Teija Viita-Ahon artikkelista, julkaistu eläinlääkärilehdessä 6/2018.

Haluaisin tähän loppuun sanoa, että ymmärrän jokaista turhautunutta omistajaa, joka taistelee sängyille ja sohville pissaavan kissakaverinsa kanssa ja josta tuntuu, että keinot loppuvat. Ennen lopullisia päätöksiä kannattaa kuitenkin aina puhua eläinlääkärille, josko löytyisi vielä jotakin kokeiltavaa.

eläinlääkäri, myrkytys, oireet, kuolema, sinilevä, sinilevämyrkytys

Sinilevämyrkytys

Sinilevä-asiaa!
Hurjilla hellekeleillä haluaisimme tietenkin itse vilvoitella ja antaa myös paksuturkkisten ystäviemme kylpeä ihanan raikastavassa vedessä. Vaan ei aina kannata, vaikkei sinilevämyrkytys kovin yleinen olekaan!

Kuumat kesäkelit ovat saaneet levän, myös sinilevän eli ei niinkään levän vaan syanobakteerin, kukkimaan. Suuressa osassa Etelä-Suomen merialueita on viime päivinä tavattu sinilevälauttoja, etenkin pk-seudun suosituilla rannoilla. Kunnan virallisilla rannoilla on käynnissä vedenlaadun tarkkailu, mutta myös epävirallisilla uimarannoilla sekä monissa seurantaan kuulumattomissa järvissä uiminen voi aiheuttaa sairastumisen. Tilannekin elää ja muuttuu päivittäin, välillä punalippu liehuu, sitten taas ei.

Valitettavasti sinilevätiedotus ei kata kaikkia vesistöjä eikä pysy täysin ajan tasalla, joten pyydän erityistä varovaisuutta kaikilta koiranomistajilta itseltään! Kaikki sinileväesiintymät eivät ole myrkyllisiä, mutta oireita aiheuttavia toksiineja ei voi tunnistaa esim. sinilevälautan ulkonäön perusteella. Kehoitan siis eläimiä, omistajia ja heidän lapsiaan pidättäytymään kaiken maailman epäilyttävissä lammissa ja merenpinnalla leijuvassa hernesopassa pulikoinnista kunnes säät hieman viilenee ja leväesiintymät laantuu.

Sinilevämyrkytyksen oireet

Sinilevämyrkytyksen oireisiin vaikuttaa niellyn veden määrä, sinilevän laatu eli toksiinien tyyppi, koiran ikä, yleisvointi ja muu terveystila. Oireet voivat alkaa nopeasti, noin 30min kuluessa tai hitaasti, useiden tuntien kuluessa. Yleensä oireilu alkaa kuitenkin vuorokauden sisällä altistuksesta.
Myrkytyksen oireet:
– levottomuus
– tärinä tai tasapainohäiriöt, huojuminen
– kouristelu tai halvausoireet
– oksentelu, ripuli tai kuolaaminen

Sinilevämyrkytyksen hoito

Myrkytys voi aiheuttaa keskushermoston oireita tai johtaa maksavaurioon, pahimmillaan se johtaa kuolemaan.

Ensiapu myrkytystilanteessa on koiran huolellinen pesu uinnin jälkeen ja pikainen yhteydenotto eläinlääkäriin. Sinilevävettä juoneen eläimen voi yrittää oksettaa 3%lla vetyperoksidilla, mutta sen varaan ei kannata tuudittautua sillä juotu vesi poistuu mahalaukusta niin nopeasti, että mahdolliset toksiinit ovat yleensä päässeet elimistöön ennen kuin asialle kerkeää tehdä yhtään mitään. Tajutonta, huojuvaa, kouristelevaa eläintä EI okseteta kotikonstein. Lääkehiilestä ei ole haittaakaan, eli jos hiili on lähellä voit antaa 1-2g/kg annoksen suun kautta.

Eläinlääkärissä voidaan tarkistaa eläimen elinarvot ja hoitaa oireilua oireenmukaisesti mm. nesteyttämällä, lääkitsemällä kouristelua, hoitamalla ruoansulatuskanavan ärsytystilaa jne. Aidossa sinilevämyrkytyksessä kuitenkin ennuste on varauksellinen hoidosta huolimatta, siksi parempi välttää koko myrkytystä.

anaalit, anaalirauhanen, peppu, koira, tulehdus, tukos, hoito, eläinlääkäri

Anaalirauhaset

Nyt on paljon peppuasiaa tiedossa, eli seuraavaksi tietoisku anaalirauhasista.

Aika usein kuulee minkä tahansa käynnin yhteydessä, “voitko katsoa vielä ne anaalirauhaset?” Yleensä kysyn, onko asiakkaalla jokin erityinen syy ja kerron olevani sitä mieltä, ettei niitä pääsääntöisesti tarvitsisi rutiinisti ronkkia lainkaan ja ne saisivat olla siellä ihan rauhassa.

Mikä on anaalirauhanen?

Anaalirauhaset sijaitsevat koiran ja kissan sekä muiden petoeläinten/ lihansyöjien peräaukon molemmin puolin noin kello neljän ja kahdeksan kohdalla. Anaalirauhaset ovat hajurauhaset ja ne tyhjenevät normaalisti ulostaessa. Siihen vaaditaan riittävän kiinteä uloste, eli sopiva rutistus kakatessa. Ne voivat myös tyhjentyä levossa, pelosta tai innostuessa.

Eritettä muodostavana rauhasena niiden kudos on herkkää, jolloin väkisin painelu tai puristelu voi vaurioittaa anaalirauhasta pysyvästi. Arpeutunut anaalirauhanen ei enää toimi normaalisti, eikä tyhjene itsekseen. Siis noidankehä.

Joillakin yksilöillä ja roduilla näyttäisi olevan enemmän ongelmaa anaalirauhasten kanssa kuin toisilla. Tämä johtuu todennäköisesti osaksi myös anatomisista syistä, mm. liian ahtaat anaalirauhastiehyeet, joita pitkin erite normaalisti poistuisi anaalirauhaspussista ulostamisen yhteydessä. Myös mm. ripuli, ylipaino, vähäinen liikunta, sopimaton ruokavalio altistavat anaalirauhasongelmille. Toisilla taas anaalirauhaserite on paksuhkoa tahnaa. Eritteen haju on ehkä eniten kuvailtavissa sanalla kalaisa tai rautaisa, useimmiten asiakkaat kuvaileekin sitä yksimielisesti “ällöttäväksi”. Eritteen laatu sekä ulkonäkö vaihtelee paljon yksilöllisesti, se voi olla kaikkea väliltä keltainen- tummanruskea/ harmaa.

Anaalirauhassairaudet ja niiden oireilu

– tukos ja/tai tulehdus:
Mikäli anaalirauhasen tyhjeneminen estyy, erite pakkautuu ja kiinteytyy. Aiheuttaa paineentunnetta peräaukon seudulla, voi myös kutista. Lievässä tapauksessa aiheuttaa lisääntynyttä “pyllyhiihtoa”, nuolemista, kirputtelua tai levottomuutta. Edetessään muuttuu kivuliaaksi, tulee turvotusta, punoitusta, epänormaalia hännän asentoa, liikkumishaluttomuutta, jopa ontumaa tai heikkoutta takavartalossa. Pakkautuessaan anaalirauhanen voi puhjeta, jolloin kyseessä on

-fisteli:
Rauhanen jatkaa eritteen kehittämistä, vaikka erite ei purkautuisikaan normaalisti. Tämä tarkoittaa, että rauhanen paisuu, turpoaa, kipeytyy, sekä lopulta puhkeaa peräaukon viereltä ihon läpi. Yleensä tässä vaiheessa viimeistään potilas on niin tuskanen, tai omistaja huomaa verensekaista eritettä lattialla/ peräaukon ympärillä ja hakeutuu lääkäriin. Ensihoito on huuhtelu ja nuolemisen esto, paikallishoito sekä kipulääkitys.

Painotan, että vaikka kyseessä olisikin tulehdus, on suun kautta annettujen antibioottien pääsy anaalialueelle melko vaadimaton ja konsentraatio kudoksissa riittämätön, eli fistelinkin tärkein hoito on tiehyeiden avaaminen huuhtelulla (vaatii yleensä sedaation kivun vuoksi). Nykyään Evirankin viralliset mikrobilääkesuositukset suosittelevat anaalirauhastulehdusten paikallishoitoa ilman mikrobilääkitystä! Antibiootit käyttössä tapauskohtaisesti ja tarvittaessa vain herkkyysmäärityksen perusteella.

Anaalirauhasten tyhjennys ei kuulu koirien rutiinihoitotoimenpiteisiin kuten kynsien leikkaus, tai turkin säännöllinen trimmaus. Siksi meillä Grroomissa trimmaajat eivät niitä enää nykyään rutiinisti trimmauksen yhteydessä suoritakaan. Trimmaaja ei ole myöskään ongelmatapauksissa oikea taho arvioimaan, onko anaalirauhanen hoitoa vaativa vai ei. En voi suositella niiden säännöllistä puristelua kenellekään, ellei siihen ole painavaa terveydellistä syytä. Uloste kannattaa pitää kiinteänä laadukkaalla ruokavaliolla, riittävällä kuidulla ja terveet anaalirauhaset hoitavat itse itsensä. Silloin kun lemmikki ne rentoutuessaan tyhjentää siihen lempimatolle, kannattaa huokaista helpotuksesta kun ne tyhjenevät niin vaivattomasti 🙂

Olipa pyllystä koko tarina.